Lumi on aivan mahtava 9-vuotias. Aina valmiina auttamaan, aina hyvällä tuulella ja aina hakemassa fyysisiä rajojaan. Tämän syksyn koulukirjoistaan Lumi on jo päällystänyt puolet, kunhan kerran näytin että miten se tehdään ja muutenkin vieressä päällystelen muiden kirjoja ja vähän opastan. En halua verrata enkä varsinkaan ääneen sitä tekisikään, mutta Tuulihan ei moiseen vielä ole ryhtynyt. Mutta Tuuli ei juuri koskaan ole tällaisia kädentaitojaan halunnut haastaakaan joten nämä sopivat erinomaisesti molempien henkilökuvaan. Toivottavasti osaan olla asian kanssa niin neutraali, että Tuuli tunne itseään huonommaksi tämän takia. Ja ainahan sillä on mahdollisuus kokeilla. Tänään Tuuli toi mulle enkun kirjan saatteella: "Tähän ei sitten missään tapauksessa saa tulla ryppyjä". Ilmoitin, että tällaisia tehtävänantoja en ota vastaan ja niinpä Tuuli pehmensi saatetta: "yritä oikein kovasti ettei tule ryppyjä". Ja rypytönhän siitä tuli.

Lumin paras kaveri on Emmi. Ja Emmihän on itse suloisuus. Ihan hyvä kuitenkin, että Lumilla on myös koris ja EMmillä luistelu, että heillä vähän on omiakin kuvioita ja omaa aikaa. Essi on Lumille tärkeä. Lisäksi uudelta luokalta (neljä luokkaa laitettiin uusiksi kolmeen osaan kesän aikana) Lumi on jo nyt ehtinyt leikkiä iltapäivällä Kirsikan ja Seenan kanssa vaikka parina iltapäivänä on ollut treenit ja koulu vasta alkoi. Lumi on siis erinomaisen nopea ystävystymään. Ja uskon että Lumi on kiva kaveri: keksii juttuja mutta tuskin päällepäsmäröi mitään porukkaa. Eipä meidän tytöistä kyllä kenestäkään muustakaan päällepäsmäriä saa. Ja kaikillä näyttää olevan omat hyvät kaverit eikä koskaan ole tarvinnut itsekä kaveritonta elämää.

Lumi on todellakin fyysisesti hurjan taitava. Kesällä käveli slacklinen päästä päähän, vesihiihti ja kävi Kaken kanssa pienellä lenkilläkin. Heitti myös joukkueen tarvitsemat 2000 koria mökin pikkukoriin. Käsivarret on yhtä lihaspaukkua ja taisi viimeksi vetääkin 7 leukaa putkeen. Helena-mummi joskus sanoi, että meneeköhän Lumi koriksessa vähän hukkaan. Voi olla, että fyysisiä lahjoja olisi yksilökilpaurheiluun, mutta koska mun mielestä Lumilla ei ole suurta kilpailun ja voittamisen paloa, niin en usko että teemme kovin suurta virhettä kun olemme pidättäytyneet tutussa ja turvallisessa koriksessa. Joukkueurheilu on kuitenkin niin mahtavia eväitä elämään antava harrastus.

Koulun osalta emme ihan Kaken kassa ole tienneet, että missä mennään. Kaikista kokeista ei tule ihan täysiä pisteitä, varsinkaan äidinkielessä, mutta matikka näyttää menevän hyvin. Silti olimme ehkä vähän yllättyneitä, että kevään todistuksessa ei ollut kuin pari-kolme toiseksi parasta, kaikki muut olivat erinomaisessa On se siis aika kone myös sillä puolella, tai ainakin pärjää hyvin Tuuli-aikalaiselle, jolla oli hyvin samantyyppinen todistus. Lumi myös vie maaliin ne jutut jotka on aikonut. Juurikin tuo 2000 koria heitettiin kun päätettiin tai vaikkapa joku tärkeä kirja saatetaan loppuun määräajassa kun niin päätetään.

Ja ne käsityöt. Ne Lumi ilmoitti lempiaineekseen opekeskustelussa ja Liisa-Mummin ollessa paikalla Lumi imee kaiken opin ja kokemuksen mitä saatavilla on. Onhan se sääli, etten minä pysty siinä yhtään tukemaan, mutta ei kai se kannettu vesi kaivossa pysy tässäkään asiassa, edes äiti-kaivossa...

Ei se keskimmäisen osa ihan ankea voi olla. Lumilla on aina kaveri Suvista tai Tuulista (+ Emmi asuu meillä) ja aivan extrapaljon omaa aikaa aikuisensa kanssa Lumi saa olemalla niin auttavainen ja aina valmis mihin tahansa vanhemmat pyytävät. Ihan tyypillistä on, että Suvi ja Tuuli tekevät jotain iPad-juttuja tai katsovat telkkaria ja Lumi rientää heti apuihin jos pyydetään. JA kun aamulla huudetaan sängystä, että kuka tulee herättämään äitiä ja isää niin 90 % varmuudella se on Lumi joka sinne juoksee.